• Cattery name FIFe registered 1987
• First litter at 1999
• Breeds: balinese, siamese, oriental longhair and shorthair
• Breeder: Kristiina Kaarakka, Tampere, Finland
  

Rullaa alaspäin, niin löydät

Leena - Sunasultan Aleyna,

sia f (var), 4.12.2021

Leena eli Sunasultan Aleyna, sia f (var) on kissalamme ainoa leikkaamaton tyttö tällä hetkellä eli ainoa kasvatuskissamme. Hänen äitinsä on Suna (Sungain No Niin No Niina, sia f) ja isänsä Chico (Sungain Mörri Marley, olh b 25) eli hänen kummatkin mummonsa asuvat kissalassamme. Mummot ovat Soma (Noxx Emberkit osh b 22) ja Spok (Baila-Bailan Oh No Let's Go, sia f). On ollut ihana huomata, miten Soman ja Spokin piirteet ovat periytyneet Leenaan. Spokilta Leena on saanut värityksensä eli hän on kilpikonnanaamio siamilainen, mutta lähes kaikki muiden piirteiden takaa löytyykin Soma. Leena on samanlainen rakas riiviö kuin Soma eli vilkas, äänekäs, rohkea rämäpää ja heillä on aivan samanlainen katse. Nämä kaikki kolme viihtyvät parhaiten sylissä eli se taipumus on periytynyt kummaltakin mummolta. Spokin herkkyydestä ei Leenassa oli hitustakaan, vaan hän on perinyt Soman miehekkään ronskiuden.

Chico ja Suna asuvat Eliisa Oralin Sunasultan kissalassa Kotkassa ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Eliisa antoi Leenan minulle adoptioon. Kun menin ensimmäisen kerran katsomaan Sunan pentuja Kotkaan, en ollut vielä aikeissa ostaa pentua. Leena jäi vahvasti mieleeni, koska kiipesi ensimmäisenä syliini ja viihtyi sylissä pitkään. Luonne on terveyden lisäksi kasvatuskissan tärkein ominaisuus ja juuri tällainen rakkautta rakastava, rohkea, ihmisiin luottava ja sylissä pysyvä kissa on hyväluonteinen. Hiljalleen ostopäätös syntyi ja huhtikuussa Leena muutti meille asumaan.

Pyysin 16-vuotiasta tytärtäni Senjaa kuvailemaan Leenaa ja hänen sanoin Leena on "erittäin persoonallinen ja vahva johtajaluonne. Leenan kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta se lisää iloa elämään." Senja on oikeassa. Leenä on hyvin vahvasti tunteva kissaneito. Hän ei kysele lupaa, vaan tekee sen, minkä haluaa. Hän on otteissaan miehekäs ja jämäkkä. Kun hän haluaa syliin, hän tulee eikä kysele. Kun hän haluaa kainaloon peiton alle nukkumaan, hän kaivautuu, vaikka jalkojen puolelta itse peiton alle, jos en heti älyä nostaa peittoa. Hän hyppää syliin ja sekunnissa retkahtaa koko painollaan eikä hivuttaudu varovaisen hitaasti, kuten Spok-mummonsa. Leena rakastaa kaikilla soluillaan ja tuo sen esiin ilman mitään pohtimisia. Hänellä on kova ääni ja hän haluaa keskustella paljon ja aina. Hän on kiinnostunut kaikesta ja aivan kaikessa mukana. Jos askartelen, neulon, ompelen, teen ruokaa, kortteja, siivoan, mitä vain, on Leena mukana auttamassa. Hän on hyvin leikkisä eli samalla, kun hän auttaa, hän vie tarvikkeita omiin leikkeihinsa. Ei kysele, vaan ottaa, menee ja juoksee. Hän myös pudottelee tarkoituksellisesti kaikki tavarat pöydiltä ja ruokapöydiltä hedelmät ja vihannekset, jotka on sinne jätetty tarjolle. Varsinkin kirsikkatomaatit ovat mainioita leluja, jotka lähtevät kulhosta nopeasti leluiksi lattioille.

Leena on inspiroinut meitä sisustamaan. Häneltä olemme saaneet innoituksen pitää vessapaperia kaapissa, talouspaperia laatikossa, nenäliinoja rasioissa ja hiustarvikkeet korissa kissojen saavuttamattomissa. Hän nauttii vessareissusta ja on aina mukana. Leena harjoittelee mummonsa Soman jalanjäljissä hanasta juomista, mutta se ei ihan kunnolla vielä onnistu. Hän on kuitenkin aina vessareissuilla mukana pyytämässä, että hana avataan ja kyttäämässä, jos saisi edes palan himoitsemaansa paperia revittäväksi. Leenan intohimoina ovat lisäksi kaikenlaiset muovinpalaset, jotka hän haluaa leikkeihinsä. Tällaisia ovat mm. muovirasioista avattaessa irtoava muovipala, ostetuista vaatteista irrotettavat muovipalat, leipäpussin sulkijat jne.

Leenan mummo eli Spok (Baila-Bailan Oh No Let's Go), sia f

Spok (Baila-Bailan Oh No Let's go, sia f) on kilpikonnanaamio siamilainen ja nykyisen kasvatukseni kantaäiti Soman (Noxx Emberkit, osh b 22) ohella. Spok on todella herkkä ja äärimmäisen rakastava ja älykäs kissa. Kun päätin aloittaa kasvattamisen uudelleen, otin yhteyttä ystävääni Marikaan (Grönman) eli Baila-Bailan kasvattajaan ja kysyin kasvatukseen sopivaa pentua. Tiesin, että Marika kasvattaa siamilaisia, joilla ei ole itämaisia sukutaulussa enkä pitänyt enkä pidä vieläkään sellaisten kasvattamista mitenkään poissuljettuna, vaikka sydämeni on aina ollut balineesikasvatuksessa. Marikalla oli vapaana vielä sopiva pentu - ihanaakin ihanampi Spok.

Spok hurmasi meidät jo ensimmäisellä käynnillä. Kehräsi sylissä koko käynnin ajan. Ostimme Spokille kaveriksi Friidun, koska siamaisen ei ole hyvä olla ainoana kissana. Friidu on myös hyvin persoonallinen ja hurmaava leikattu ruskeanaamio siamilaisneito. Spok ja Friidu asuivat Spokin pentuajan tyttäreni Valon luona, sillä päätimme ottaa kissat yhteysomistukseeni niin, että kissoilla on kaksi kotia ja aina hoitaja valmiina. Spok on Valon ensimmäinen oma kissa ja myös hänelle äärimmäisen rakas. Spok on hyvin harvinaislaatuinen ja herkkä tyttö. Jos saisin valita yhden kissoistani, jonka luonteisia kasvatettavat pentuni tulisivat olemaan, se kissa olisi Spok.

Spok on rakastava ja kaipaa äärettömän paljon läheisyyttä. Kotona hän seuraa minua huoneesta toiseen ja odottaa, että istun johonkin, jotta hän pääsee syliin. Kun menen istumaan tai sohvalle retkottamaan, menee enintään 20 sekuntia, kun Spok on sylissä. Kun Spokia huutaa, hän alkaa työstää heti luokse tulemista. Hän ei juokse kovaa vauhtia koiran lailla luokse. Hän nousee, tepsuttaa rauhassa, äänettömästi ja herkästi ja tulee aina kutsuttaessa luokse. Tosin tästä on muutama poikkeustilanne.

Spok ei tule luokse kutsuttaessa, jos ihmisillä on ulkovaatteet päällä ja kengät jalassa, kuljetuslaatikko on nostettu esille tai täysin tuntemattomia ihmisiä on juuri tullut kylään. Näissä tapauksissa Spok pysyy piilossa ja on täysin äänetön. Hän ei halua lähteä kotoa minnekään. Näiltä osin Spok on avannut silmiäni kissan luonteen suhteen. Ajattelin aiemmin, että on tärkeää, että kissa ei mene piiloon, kun vieraita tulee. Pidin piiloon menemistä arkuuden osoituksena ja huonona asiana. Ehkä se onkin huono asia, mutta se ei määritä koko kissaa. Spokissa hyvät puolet ovat niin hyviä, että haluaisin kasvattaa hänen luonteisiaan pentuja, vaikka ne menisivätkin vieraita karkuun sohvan alle. Osa Spokin hurmaavuutta on juuri herkkyys. Spok pitää siitä, että hänet nostetaan hiljaa ja varovasti - ei nopeasti ja voimakkaasti. Spok koskettaa itse muita varovasti eikä koskaan satuta edes vahingossa ketään. Spok liikkuu sirosti ja viehkeästi, vaikka saalistaisi leikkihiirtä tai hakisi palloa. Hänen liikkeissään on sellaista viehkoa herkkyyttä, jota ei muissa kissoissani ole. Spok rakastaa läheisyyttä ja kehrää jo katseesta. On aina lähellä. Katsoo silmiin silmät viirussa ja kehrää kuuluvasti.

Spok on kiltti myös kaikille muille kissoille. Hän osaa avata kaikki ovet ja avaa ne myös silloin, jos toinen kissa häneltä sitä pyytää. Kaikki eivät osaa avata ovia itse, mutta Spok osaa, koska on älykäs. Hän osaa myös hakea palloja, hiiriä, tukkalenkkuja ja leluja. Hän saattaa yöllä tuoda lelua naamalle ja pyytää minua heittämään hänelle lelua. Hän tuo aina heitetyt lelut takaisin. Persoonallista Spokissa on myös tapa pörhistää häntä pulloharjaksi kaikkein suurinta rakkautta tuntiessaan eli kun Spok kiehnää ja kehrää silmät viirussa, hän pörhistää häntänsä samaan asentoon kuin yleensä pelkäävä kissa. Tätä en ole ennen Spokia nähnyt kenelläkään kissalla rakkaudellisten tunteiden merkkinä. Spokin lisäksi näin tekee Friidu ja Spokin lapsi Lalli. En tiedä, onko piirre geneettisesti peritty vai opittu toisilta kissoilta.

Jos joku toinen itkee, on Spok aina auttamassa. Spokin sydän on puhdasta kultaa. Hän myös osoittaa rakkauttaan laittamalla tassun naamalle ja leipomalla naamaa. Omia pentujaankin hän opetti tassulla ohjaamalla ja silittämällä heitä omalla tassullaan. Tämän piirteen hän on periyttänyt omille lapsilleen. Ensimmäisen pentueen Spok sai 2.2.2020. Pentueeseen syntyi kolme pentua Lalli, Lilja ja Lahja. Valitettavasti Lahja menehtyi 2,5 -viikkoisena ja ruumiinavauksessa selvisi, että hänellä oli laaja aortan epämuodostuma. Lalli ja Lilja asuvat perhepiirissä: Lalli tyttäreni Valon luona ja Lilja veljeni Ollin luona. Lilja ehti asua uudessa kodissaan 1,5 vuotta ennen kuin omistaja joutui tästä luopumaan. Onneksi veljeni tarjosi Liljalle hyvän kodin. Liljan nimi on nykyään Tarmo ja hän on äitinsa tapaan äärimmäisen persoonallinen kissaneiti, mutta ei samanlaisella herkällä tavalla. Hän on rämäpäinen ja rohkea. Olen todella kiitollinen Anneli Nummelinille, joka antoi ihana Arhantin Patrik L:n näiden pentujen isäksi. Tuli ainutlaatuinen pentue. Pentue oli minulle myös erikoisen tärkeä, koska se oli ensimmäinen kasvattamani pentue 13 vuoteen. Pentue oli kotona kevään 2020 koronsulun ajan eli sain olla pentujen kanssa päivät pitkät ilman, että piti lähteä tekemään töitä muualle.

Spok sai toisen pentueen tammikuussa 2021 ja siihen syntyi myös kolme pentua: No Niin No Niina, No Niin Onni ja No Niin Noita-akka. Tämä pentue oli Marikan toivoma eli sukutaulussa ei ollut itämaisia. Kiitän suuresti Eija Siikiä siitä, että antoi upean Riemunsa (IC Deraza Royal Rock-A-Berry) isäksi tälle pentueelle. Pennuista No Niin No Niina eli Suna muutti Kotkaan Eliisa Oralille eli Sunasultan-kissalaan ja No Niin Noita-akka eli Irma Marikalle Baila-Bailan-kissalaan ja Marikan surullisen ja liian aikaisen poismenon jälkeen Eija Siikille Kelmikerhon-kissalaan. Onni-poika pääsi erinomaiseen lemmikkikotiin Sfinxin kaveriksi.

Spok oli hyvin kiihkeä naaras ja hänellä oli erittäin tiheästi juoksuja. Juoksujen aikana Spok huusi kovaa ja merkkasi kaiken. Spokilla oli intohimo merkata varsinkin sähkölaitteet ja hän pissasi säännöllisesti esim. mikroaaltouunin eteen. Sen lisäksi hän pissasi mm. leivänpaahtimeen ja air fryeriin. Hän merkkasi käytännössä kaikki muutkin paikat tyttäreni kotona ja tuntui, ettei juoksuajoissa ollut enää kunnon taukoja. Olisin toivonut Spokilta vielä yhtä pentuetta, mutta onneksi taivuin tyttäreni toiveeseen ja Spok leikattiin. Leikkauksessa huomattiin, että tiheä juokseminen oli jo vaurioittanut kohtua. Kohdussa oli runsaasti ylimääräistä kasvustoa ja kasvaimia. Leikkauksesta tuli vaikeampi kuin tavallisesta kohdunpoisto-operaatiosta ja Spok sai vahvoja kipulääkkeitä leikkauksen jälkeen vielä kotiin kuuriksi. Spok tuli luokseni toipumaan leikkauksesta. Muutenkin hän oli ollut elämänsä aikana pitkiä aikoja myös minun luonani asumassa eli paikka ei ollut vieras. Kun Spok oli toipunut leikkauksesta, hän muutti hetkeksi takaisin Valon luo, mutta ei mennyt kauaakaan, kun Spok ja Friidu muuttivat takaisin luokseni. Olin siitä äärimmäisen onnellinen. Siitä saakka Spok on asunut luonani.

Spock (Baila-Baila's Oh No Let's Go, sia f) is a tortie point siamese cat and the first mother of my current breeding, along Soma (Noxx Emberkit, osh b 22). Spock is a very sensitive, extremely loving and intelligent cat. When I decided to start breeding again, I contacted my friend Marika (Grönman) a.k.a Baila-Bailan, who is also a breeder, and asked her for a kitten fit for breeding. I knew that Marika breeds Siamese cats, who don't have any Orientals in their pedigree. Breeding pure Siamese cats wasn't and isn't out of the question, but my heart has always been in breeding Balinese cats. Marika did have a fitting kitten available - the lovely Spock. Spock won our hearts on the first time we met her. She was purring on our lap for the whole visit. We got a friend for Spock from Marika as well, because Siamese cat's shouldn't be the only cat in a home. Friidu is also a very unique and wonderful neutered sealpoint.

Spock and Friidu lived with my daughter Valo for Spock's time as a kitten. We decided with my daughter that our cat's would belong to us both, so they would always have two homes and someone to take care of them. Spock is Valo's first own kitten and very dear to her. They even have a same birthday 3rd May.

Spock is a one in a million cat and she has a sensitive character. If I could choose one of my cats, whose personality all my future litters had, it would be Spock.Spock is extremely loving and craves a lot of cuddles. At home she follows me around the house and waits for me to sit somewhere, so she can jump on my lap. When I sit or lay down on the sofa, it takes less than 20 seconds for Spock to purr on my lap. When you call for Spock, she immediately starts working her way to you. She doesn't run fast like a dog, but gets up, walks calmly, silently and sensitively, and always comes when you call.

Spock doesn't come when you call, if the humans have their outer wear and shoes on, the box is in sight or strange people are visiting. In these instances Spock will stay hiding and she'll be completely silent. She doesn't want to leave home ever. In many ways, Spock has opened my eyes in regards of breeding. Before, I thought it was a bad trait for a cat to hide when people came over. I thought it was a sign of the cat being shy and timid. Maybe it is a bad sign, but it doesn't determine the whole cat. Spock's good traits are so good, that I want to breed cats like her, even if they run and hide under the sofa, when strangers visit.

A part of Spock's charm is precisely her sensitivity. Spock likes to be picked up slowly and carefully, not roughly and in a fast manner. Spock touches others carefully, and never hurts anyone even on accident. Spock moves gracefully, even when hunting a toy mouse or fetching a ball. Spock loves cuddles and purrs from just looking at her. She is always near. She stares into your eyes and purrs loudly.

Spock is kind to other cats as well. She knows how to open doors and opens them for other cats when they ask for it. Not all cats can open doors, but Spock can, because she is intelligent. She also knows how to fetch balls, toy mouses, toys and scrunchies. She always brings the toy back, after it's been tossed. A very unique trait in Spock is the way she puffs up her tail when she feels great love, so when she's rubbing against you and purring loudly. She puffs up her tail in the same way cat's usually do when they are scared. I have never seen any other cat showing off their love in this way. Friidu, and Spock's child Lalli do this as well. I don't know if it's genetic, or if the cat's have learned it from each other.

If someone cries, Spock is there to help. Spock has a heart of gold. She also shows her love by placing her paw on your face and making biscuits. She has taught her kittens by guiding and caressing them with her paws.

Spock's first litter was born on 2.2.2020. The litter had three kittens, Lalli, Lilja and Lahja. Unfortunately Lahja passed away when she was 2,5 weeks old, and from the autopsy we found out that she had a big deformity in her aorta.

Lalli and Lilja are staying in the family. Lalli lives with my daughter Valo and Lilja lives with my brother. Lilja was living in another family for the first 1,5 years of her life, but they couldn't keep her so my brother offered to give her a home. These days she is called Tarmo and just like her mother, she has a big personality, but isn't sensitive like Spock. She is wild and brave. I'm thankful for Anneli Nummelin, who gave the lovely Arhantin Patrik L to be the kittens father. It was a unique litter and extremely important for me, since it was the first litter I bred after 13 years. The litter was at home for the 2020 corona lockdown, so I got to spend a lot of time with them, without having to go elsewhere for work.

Spock had her second litter in January 2021, the litter also had three kittens: No Niin No Niina, No Niin Onni ja No Niin Noita-akka. This litter was Marika's wish, so there was no Orientals in the pedigree. I'm thankful for Eija Siikiä for giving her wonderful Riemu (IC Dereza Royal Rock-A-Berry) to be the kittens father. From this litter, No Niin No Niina a.k.a Suna found a home in Kotka, with Eliisa Oral in Sunasultan Cattery. No Niin Noita-akka a.k.a Irma moved in Marika's Baila-Baila Cattery, but after Marika's sad and premature passing, she found a home with Eija Siik in Kelmikerho Cattery. Onni-boy found an excellent home as a pet and a friend for a Sfinx-kitty.

Spock was a very passionate queen and she was in heat quite a lot. During the heat Spock screamed loud and marked everything. Spock had a passion to mark electronic devices, such as the microwave, air fryer and toaster. She practically marked every place in my daughters home, and it started to feel like there was not end or breaks in her heat. I still wished for another litter from Spock, but luckily I listened to my daughters wish to get her neutered and Spock went to surgery. In the surgery we found out that the constant heat had already damaged her uterus, there were a lot of growths and cysts. The surgery was more difficult compared to a typical neutering and Spock got strong pain medications for a week after the surgery. Spock came to my home to get better. She's lived here many times in her lifetime, so my home wasn't strange to her. When Spock got better, she briefly moved back in with my daughter, but it didn't take long for Spock and also Friidu to come back for a longer visit. Having them here made me very happy. Spock is still living with me to this day.

In 1999, the first Sungain kittens were born. I had moved from Joensuu to Turku and got to know the cat society. My main helper and mentor as a new breeder was Leena Boswel, from the Tistan cattery, whose male was Windy's first boyfriend (Tistan Onyx)  Onni, a chocolate oriental variant. Leena lived in Inkoo, so we didn't see each other often, but we talked on the phone even more. With Leena, I went through the progress of the birth and all other matters related to raising and caring for the kittens. Many thanks to Leena for all the help I received then and have received since.

I got to know the BaJaVa groups and also the breeders living in the Turku area. I was actively involved with Sirkka Taimen (Taisirin), Kirsi Helänne (Mistymoons), Jan Nyström (GasGiants) and many others. It was a nice community and you got a lot of help and support from it in problem situations.

A significant event was also the WordWinner win in 2002, when the competition was held in Finland. Dille Villes and Curie Marie's (Maisa) kitten E-hei En Emmi competed in the kitten series and won. She became WW02 Fi*Sungain E-hi En Emmi, she was the Chocolate tortie point Siamese variant. Around the same time, I bought my second imported cat. This time from Norway. Shakira av Karitzy, a red point Balinese.  Saimu's character was absolutely wonderful and she certainly had a nice life with us, even if he didn't have any babies.

Later, I bought a white Balinese Ufo-Eero alias Neeron Sha of Blue Moon from Mirjam Kesler in Switzerland from the Blue Moon cattery. He was a beautiful stud with an extremely lovely personality, who caught flies very cleverly. One of his kittens went abroad to France (Kyllikki) and previously Ikirunoja had gone to Holland from the I-litter. 

My principles have been refined over the years. Black and white has changed to shades of gray and I understand better the choices people make, even if they are not my own choices. I understand that everyone makes mistakes sometimes and they should not be crucified. I try to stay away from gossip, because I know how much harm it can cause. I try to be honest and dare to tell things directly to e.g. a person to whom I don't want to sell a kittens.

I value freedom and I don't like to tie the kitten buyer's hands. I want to give everyone the opportunity to experience the miracle of birth and the growth of kittens. Sometimes, however, you have to compromise on this and e.g. sell kittens without breeding rights, but even then preferably males.

My home is primarily a home for me, the children and the cats - not a cattery. We sleep together in the same bed, me and the cats. I don't keep cats isolated and I can't live with cats that are marking. Sometimes I may have to make unpleasant decisions if the cats mark. Fortunately, these solutions have not had to be made for a long time. I try to anticipate, that is, carefully consider the purchase of each kitten.

I keep my breeding activities small, so 1 - 2 litters a year is enough for me and the gap year doesn't hurt at all. In breeding, we aim for healthy and good-natured cats. I make sure that the pedigree is as broad as possible and I don't practice alignment. The appearance comes only third in the order of importance, and I aim for the standard in that.

For the sake of health, I impregnate girls young and often, because uterine infection is a real risk in the families of my children. Uteritis is best prevented by having a kittens, as unnecessary estrus strains the uterus.

Outside of breeding, I am a 48-year-old special needs teacher, neuropsychiatric coach, caregiver and single parent. In neuropsychiatric coaching, I have Aleyna the cat with me at the client's place.

That was the history of my Cattery Fi*Sungain.

I hope you enjoyed!